Mikä On Elämän Tarkoitus? Osa 1.

22/06/2011 § 4 kommenttia

En tiedä kuinka tervettä tai kliseistä se on, mutta itse mietin kysymystä lähes päivittäin.  En tiedä olenko päässyt pohdinnoissa kauhean pitkälle, mutta ehkä jotain on tarttunut matkalla mukaan ja ajattelin jakaa sen nyt tässä. Ehkä löydät itsellesi maailmankatsomuksen.

Skenaario yksi: Elämä on tarkoituksetonta paskaa

Toisin sanoen tämä skenaario on aktiivista vastarintaa elämäniloa kohtaan.

Itse olin vahva lipunkantaja tälle skenaariolle muutama vuosi takaperin. Pienoinen takaisku tietysti tulee siinä, että kun menet uskottelemaan itsellesi tälläistä, niin elämästä hyvin helposti tulee tarkoituksetonta paskaa. Eli voit olla oikeassa ja onneton, mutta toisaalta on fiksumpaa olla oikeassa ja onnellinen. Kyseessä on kuitenkin vain tulkintakysymys. Toki aiheesta saa hauskaa huumoria aikaisaksi ja väitän olevani vahvoilla jos halutaan heittää synkkää läppää.

Elätkö sinäkin paskaelämää?

Jos haluat itsellesi paskaelämän se on äärimmäisen helppoa. Annat vain toisten (vanhempien, yhteiskunnan, kavereiden)  määritellä negatiivisesti sen mitä olet, mitä haluat ja mitä pystyt tekemään ja uskot kaiken. Kun olet sisältänyt asian, aloitat vain toteuttamaan uskomuksiasi  ja vaeltamaan elottomana oravanpyörässä.

Paskaelämään kuuluu myös paljon asioita, joita vihaat ja  jotka on vaan pakko hoitaa. Tai asioita, jotka eivät tee sinua millään tasolla onnelliseksi.  Jos kysyy miksi on pakko hoitaa, saa vastaukseksi ”koska elämä on sellaista” ”pitäähän tässä syödäkkin jotain” tai muuta vastaavaa pöpinää.

Älykkäillä ihmisillä paskaelämään kuuluu myös objektiivisuudeksi naamioitu taitava kyniikka. Asioista osoitetaan epäkohdat ja kun ne toteutuvat, saa hyviä fiiliksia siitä, että oli oikeassa. Kyynikon elämän käyttövoimana toimii se, että positiiviset ihmiset ovat naiiveja idiootteja ja niille käy loppujen lopuksi huonosti. Ehkä.  Ja jos ei käy, yritetään ainakin omalla panoksella kaikin keinoin potkia tuolia alta. Voin kirjoittaa tästä aiheesta opaskirjan jos joku haluaa.

Paskaelämä on helppoa ylläpitää. Kun elämä on paskaa, silloin masentaa ja on helppoa tinkiä kaikesta hyvää oloa edistävästä toiminnast kuten liikunnasta, harrastuksista, unelmoinnista ja ystävistä. Sitten voidaan liukuvasti  siirtyä vaikka täysin itsetuhoiseen syömiseen, alkoholinkäyttöön ja syrjäytymiseen. On hyvin helppoa ylläpitää tälläista itseään vahvistavaa kehäkäyttäytymistä, kun sen pallon saa kerran pyörimään.

Maailmankatsomusta tukevia tekijöitä

Suomi on hyvinvointiyhteiskunta jossa voidaan pahoin.  Jengi saa kohtuudella kuolettavasti turpaan ja itsemurhiakin tehdään noin kolme jokaisena päivänä.  Viina maistuu ja se on ylivoimaisesti  suosituin mielenterveyslääke Suomessa. Kahvia on tärkeä juoda ainakin litra päivässä. Ylipaino rehottaa ja joka saatanan lasi-ikkuna on vuorattu iltasanomien ja iltalehden ”kohuotsikoilla”. Yritän välttää niitä parhaani mukaan, siinä onnistumatta.

Ei tarvi kun lukea päivän uutiset ja löytyy varmasti perheenäiti tai – isä, joka on ampunut perheensä ja itsensä. Joka päivä ympäri maailmaa jengiä pistetään kylmäksi, koska joku on mielestään enemmän oikeassa kuin toinen. Minun Jumalani on isompi kuin sinun Jumalasi ja niin edelleen. Ihminen on ihan käsittämättömän julma toiselle ihmiselle. Muilta eläimiltä mielestäni puttuu kyky luoda mitä mielikuvituksellisempia tapoja päästää lajitovereita hengiltä. Ymmärtääkseni esimerkiksi kissat eivät heitä happoa toisten kissojen naamoille.

Ilmasto lämpenee tai sitten ei, mutta ihmisen kyky olla välittämättä pitkän aikavälin seurauksista lienee ilmiselvää. Kuka muu laji saa päähänsä rakentaa yhdelle planeetalle ydinaseita sen verran, että koko paska voidaan räjäyttää taivaan tuuliin 150 kertaa? Ehkä ajattelen vähän liian suppeasti, mutta uskoisin, että yksi globaali ydintuho tai kaksi voisi riittää planeettaa kohden.

Yhteenvetona

Onhan tässä skenaariossa tietysti puolensa, pessimisti nimittäin ei pety. Toisaalta pessimisti passiivisuudellaan monta kertaa sallii asioiden tapahtua joihin olisi voinut itse vaikuttaa. Kaikki tosin tukee hänen jo voimassa olevaa maailmankuvaa, niin tavallaan se on win-win.

Jos elämänlaadulla ei kauheasti ole sinulle kauheasti väliä, niin  suosittelen ehdottomasti tätä ratkaisuksi mikäli maailmankatsomuksessa on puutteita. Kun hyväksyy sen ”faktan”, että kaikki on paskaa, elämä näyttää yhtäkkiä olevan todella loogista.

Seuraava kirjoitus ja skenaario ilmestyy lähitulevaisuudessa.

Miksi Uskovaiset Ovat Voittajia

07/06/2011 § Jätä kommentti

Koska kirkosta eroavien määrä on huikeassa nousussa ja epäilen, että uskonollisuus nykymuodossaan kokee pahaa inflaatiota. Hyppään tästä myös sellaiseen johtopäätökseen, että ateistien määrä on nousussa. Tämä taas johtaa minut ihmettelemään seuraavanlaista ajatuskuviota mikä monilla on:

”En usko Jumalaan, enkä kuolemanjälkeiseen elämään. Tämä on ainut elämä minkä tulen koskaan elämään, ainut mahdollisuus tehdä jotain. Tästä syystä aion tehdä siitä mahdollisimman pelko-orientoituneen, keskinkertaisen ja tylsän kertakäyttöelämän. Jumalaan uskovat ovat idiootteja ja tunnen heihin ylemmyyttä.”

Mielestäni uskovaiset ovat jotenki paljon paremmassa asemassa keskinkertaisen elämän kanssa, koska heillähän on takataskussa taivas-kortti, joka tavallaan ”takaa” paremman elämän  tämän nykyisen päättyessä. Mutta ne jotka eivät kyseiseen mahdollisuuteen usko, ovat paljon ahtaammalla. Jos tämä on todellakin tässä, miksi käyttää rajallista aikaa keskinkertaiseen paskaan sekuntiakaan?

Mikä helvetin keskinkertainen elämä?

Keskinkertaisella elämällä tarkoitan sitä, että lykkäämme unelmiamme huomiseen kunnes joku lapioi jo multaa arkkumme päälle. Keskinkertaisuus on tyytymistä uskomaan kaikkeen siihen, mitä meille on syötetty ennen kuin pystyimme itse kunnolla ajattelemaan kriittisesti ja suodattamaan tietoa. Keskinkertaisuus on normien, lakien ja yleisesti hyväksyttyjen mallien orjallista noudattamista ja muiden hyväksynnän menettämisen pelkoa. Keskinkertaisuus on sitä, että annat vastuun omasta elämästäsi muille ja annat heidän määrittää mitä elämäsi tulee olla.

Olisiko jo aika herätä?

Maailman keskinkertaisuusvarastot ovat jo täynnä. Sinne ei tarvita enää minun osuuttani ja tuskin sinunkaan. Jos tämä on tässä, niin eiköhän olisi aika ottaa selvää siitä mihin me pystymme kaikella potentiaalillamme rajallisessa ajassa? Ainakin itselleni tulee tälläinen fiilis. Jos taas olet kyynikko ja elämä on mielestäsi elinkelvotonta paskaa, pistä piippu suuhun ja vedä liipaisimesta. Hanki pallit seistä uskomustesi takana.

Toki voi olla siistiä kauhistella ja nauraa kahvipöydässä, kun muutamat lähipiirissäsi ovat epänormaaleja ja toimivat vastoin yleisiä toimintamalleja. Tilanne voi kuitenkin olla se, että he jo tekevät  jotain merkittävää, sillä aikaa kun sinä naurat uskomuspoterossasi ja et tee mitään. Paitsi tietysti vastaanotat hyväksyntää muilta luuseriystäviltäsi.

Mikä tämän kirjoituksen pointti on? Ainakin se, että haluan muistuttaa itseäni siitä, että jonakin päivänä olen multaa ja siihen asti kannattaa katsoa mitä potentiaalia itsestäni löytyy. Tietysti etsin myös aktiivisesti uusia vihamiehiä.

Missä olen?

Olet parhaillaan selaamassa arkistoa kesäkuu, 2011 blogissa Negaholisti.